Elämää tässä päivässä..

Nyt on tehty kylmillä keleillä vain lenkin ohella tottista.. aina vain se haukku siellä hieman takertelee, mutta empäs tuon anna haitata, kun jo yksi haukku nostaa pojua hyvälle tasolle, jo melkein liikaakin.

Energiaa ja voimaahan tuosta tyypistä löytyy yllin kyllin, kunhan kaikki saadaan viritettyä hyvään tunnetilaan ja tottelevaisuuteen. Nyt pitäisi melkeinpä ruveta jo hiomaan seuraamisen tekniikkaa, kun ajoittain hieman poikittaa ja käännöksissä ei ole aivan hereillä.

Ajankohta bh kokeen suorittamisesta pysyy edelleen kesässä 2011. Nyt alkaa näyttää siltä, että siitä voitaisiin jopa selvitä. Voi kaunistuksen kauhistus, kun ollaan siitä kukkien haistelusta päästy pahoin eteenpäin.

On myös hieman kaiveltu tuota puolustuspuolta saalista vartioiden.. vastaa uhkaan hyvin ja puree sen jälkeen hienosti. Tuossakin asiassa ollaan päästy eteenpäin, vaikkei suojelua harrastetakkaan.

Aggressiota, viettiä, saalisviettiä, ruuanhankintaviettiä. Satuinpa jostain lukemaan kivan artikkelin Harmaahurstilaisen kommenttia nykypäivän koulutuksista ja siitä miten näitä viettejä käytetään hyväksi koirankoulutuksessa. Tämäpä valaisi asiaa hyvinkin vahvasti siitä miten nykyään aina vain harvemmin eletään koiran kanssa “normaalia” elämää, eli sellainen peruskoiranlukutaito alkaa olemaan katoavaa perinnettä.

On mukava alkaa tutkimaan koiraa siinä tilanteessa, kun se pienen pienillä eleillä osoittaa mieltään jostain, oli se sitten hyvää tai pahaa. Paljonhan sieltä jää kyllä näkemättä ja huomioimatta.

Sunnuntaina 16.1.2011 oltiin pitkästä aikaa hakuilemassa. Ei mitään ihmeellistä olisiko kolme piilolähtöä tehty Rolexille ja hyvin poika potki. Virtaa riittää pitkän tauon jälkeen. Vähän sellainen hurlumhei fiilis itsellä, eikä tuota lumihankitouhua niin tosissaan osannutkaan ottaa, mutta pääasia et koira oli hansikkaassa ja sillä oli myöskin kivaa. Treenin lopuksi käytiin vielä kauniissa lumipyryviimailmassa lenkkeilemässä kaunottaren kanssa. Juoksua ja aggression purkua..

Talven tullen on hieman pidetty taukoa treenaamisesta. Koulun ym. syiden takia on Rolle joutunut hieman pienempään rooliin, mutta joka päivä on pyritty käymään yksi pidempi lenkki. Lenkin aikana onkin tehty laumavietillä palkkaamista ja reippaasti pakottaen seuraamista. Tällä haen sitä,että koiran pystyn hanskaamaan paikassa kuin paikassa. Hyvin tuo on tuottanut tulosta, poika ymmärtää, että sitä on seurattava kun iskä käskee.

Toki kentälle täytyy luoda täysin erilainen tunnetila, halutaan siitä kumminki iloista ja toimelijasta toimintaa. Tarkoitus olisi nyt aloittaa kerran viikossa treenit. Bh-koe olisi tavoitteena suorittaa ensi vuoden aikana. Jatketaan lenkkeilyä kauniissa seurassa..

Käytiin eileen sitten eläinlekurilla kuvauttamassa poika. Kuvauslistalle laitettiin lonkat, kynikset, selkä ja polvet. Ensimmäiset ongelmat alkoi, kun Rolle ei meinannut nukahtaa, ekan piikin jälkeen poika vielä melkeinpä käveli huoneessa sen kymmenen minuutin odottelun jälkeen. Toinen piikki lyötiin kinttuun ja aina vain tyypillä mollotti silmät päässä seuraten lääkärin liikkeitä.. no joo, oltiinhan siinä kohtaa jo melko tokkurassa ja saatiin karvapallo kannettua kuvauspöydälle, jossa piti vielä sätkiä, kuin hauki rannalla. Jotain huumausainetta (koka? lsd??) laitettiin vielä kinttuun ja kuvattava oli valmista kauraa.

Tovin odoteltuani tuolilla, kehui lääkäri katsomaan kuvia. Esitteli siinä sitten selkärankaa, ristiselkää, polvia yms. kuinka hyviä ne ovatkaan, eikä rikkoja näjy missään. Tässä vaiheessa tuli kyllä jo mieleen, et lonkat vielä puuttuu ja pelkkää hyvää sieltä ei voi tulla. MUTTA, että lantio olisi vinossa ja lonkat näyttää d/e. Aivan tuollaiseen tulokseen en ollut varautunut. Jotain siinä lääkärille yritin änkyttää, mutta voi ristus, että puristi rinnasta ja sydän hipusi kurkkuun.. onneksi suurimmat herkkyysasteet sain vältettyä. Koira nukkuvana autoon ja maksut maksuun.

Noh, tekemistähän tuo poika tarvitsee nauttiakseen elämästä. Soffaperunaa siitä ei onneksi saa millään tehtyä. Mennään niin pitkälle, kuin päästään ja nautitaan yhteisestä matkasta. Ravitsemusterapeutti Professori The Mejulta tulee varmasti pitkät liturkiat eri ravinteista. Näillä siis mennään ja paljon liikuntaa. Suojelun tulen tällä koiralla unohtamaan aivan täysin, tämä asia sen vielä varmisti.

Ei näitä simmuja, päänasentoa tule koskaan unohtamaan..

6.marraskuuta: Hiphei ja Tomi Mönkkönen saapui jälleen meitä avustamaan tottelevaisuudessa. Sopivan kokoinen ryhmä puupäitä ja saatiin suhteellisen rivakasti vedettyä kierroksia toisensa jälkeen lävitse. Rolle näytti tällä kertaa hieman mätipuoltaan ja lähti makuusta tervehtimään ihmisiä ja pallottamaan ohjaajaa satanolla. No eipä tuo mitään, olen jo niin tottunut, etten jaksa edes hermostua, vaan koiraa lähdettiin sitten pallottaamaan kahdella poltsilla ja tehtiin jälleen kerran sitä hyvää fiilaria ohjaajaan. Lyhyttä seuraamista ja oikealle käännöstä.

Kokeiltiin myöskin persuksen käyttöä. Ensiksi hieman kevyesti piiskamalla peppua. Tämä kun ei tuottanut tulosta, niin ryhdyttiin kokeilemaan palkalla ohjaamista ja tottakai se meni vain pyörimiseksi. Näistä kommervänkeistä saatiin Tomin aivot raksuttamaan yön ylitse.

Iltapäiväksi Rolle sai vielä söpöä lenkkiseuraa..

Toisesta söpöydestä ei saanut ottaa kuvaa, ilmeisesti meni ujouden piikkiin..

7.marraskuuta 2010: Sopiva pikkupakkanen valtasi vsph:n kentän. Rollen kanssa jatkettiin pallottelua ja kyllähän tuo aivan selkeästi tuotti tulosta, vietti siis nousi. Kolmannella kierroksella perseenkäyttöä jatkettiin. Ensiksi namilla ohjaten, ei tajunnut, ei vain osaa. Sitten Tomin ympärillä pyörien (ukko taisi pelätä Rolexin purevan) lyhyttä seuraamista ja JIHUU! sehän melkein siirtää takapuolta, väistäen siis Tomia.

29.10 koulusta etäpäivä (vapaapäivä). Suhteellisen aikaisesti saatiin työssä käyvät ihmiset liikkeelle kohti jälestystä. Jo satoja kertoja poljetun pellon jälestäminen näytti teettävän hieman ongelmia pitemmällä olevien koirien kanssa. Meillä namit joka askeleella, eivät yllättäen tuottanu ongelmia, vaan Rolle taipuisasti jälesti todella tyylikkäästi remmi koipien välissä ja nenä joka askeleella (namilla). Ensimmäinen kerta, kun Rolexi hiffasi asian, eikä remmi haaroissa, häirinnyt asiaa.

Tonttuiltiin tietysti vielä kentällä haukkujen kera, eli luoden vain hyvää fiilaria sinne kenttätreeneihin ja kyllähän sieltä alkaakin sitä varmuutta pukata pikkuhiljaa.

30.10 lauantai sujui vain normi haukuttamisella ja hieman seuraamispätkää tarjoten. Toisille ohjaajille kenttä osoittautui äärimmäisen liukkaaksi. Odotan sitä päivää, kun itse pyllähdän pitkin mäkiä ja saan kuulla kaiken sen mitä olen muille antanut.

Sunnuntaina, eli tänään hakuiltiin. Tarjottiin pojalle purtavaksi vain hieman pidempää ja vaikeampaa piiloa. Muutamaa lähtöä ei edes annettu katsella, vaan joutui tällä kertaa ihan oikeasti käyttämään nokkaansa. Hieman kun se tuosta rauhoittuu ja ymmärtää millä aistilla näitä tyyppejä nyt etsitään. Voimakasta ja motivoitunutta työtä Rolle tekee, se ukko vain täytyy sieltä löytää. Kiva keli ja loistava porukka, ei turhaa säätämistä, minä ja Rolle tykätä.

Kokeneen maalimiehen ohjausta..

Sieltähän se löytyi..

Kuvat: Meiju “The Meju” Tuomivirta

23.10 vietettiin haukkutreenit kentällä. Kyllä sitä haukkua sieltä tuppaa ruveta tulemaan, mutta tuhinaa sitäkin enemmän. Ihan selkeästi tuon haukun kautta tuota voimaa pukkaa esimerkiksi tuohon seuraamiseen. Arkuus ja epäluuloisuus noita viettejä tumppaa lattiaa kohti, mutta parempaa suuntaan ollaan menty, aivan muutaman asian muuttamisella. Vajaa kaksi viikkoa olisi nyt aikaa saada poika haukkumaan siihen malliin, että sitä kehtaa Mönkköselle näyttää.

Päivän päätteeksi remmilenkkeiltiin vielä nuoren sakemannin mukana, joka oli ohjaajan sanoin “hanskassa”..

24.10 Eli sunnuntaina kohtasimme isoja mörköjä Sundomin metsissä. Siis hakumaalimiehiä, eivätkä ne tällä kertaa yhtään pelottanut Rollaattorin toimintaa. Hienosti poika liikkui itsenäisesti maastossa, vaikka möröt olivat tällä kertaa hieman vaikeammin piiloutuneet. Kiva katsoa kun koira nauttii tekemisestään. Olisi mieli tehnyt aivan liikuttua asiasta.

Tuhinaa tai haukkua.. =)

Aamupäivästä kerrastot pielle ja suunnattiin Saabin keula kohti hakumetsiä. Valtavan kaunis sää näin hakutreenejä ajatellen.

Patukka mukaan ja menoksi. Rollaattori koki elämänsä ensimmäiset näkölähtönsä, poika pinkaisi minut yllättäen hyvinkin voimakkaasti maalimiehen perään, ehkä hieman arkaillen ottaen ja taistellen veskarin kanssa takaisin keskilinjalle. Neljä kipaletta äärimmäisen hienosti mennyttä lähtöä. Ilmeisesti eiliset Itävaltalaiset naistuoksut saivat poikaan lisää potkua.

Päivän loppuun vielä muutamat hassut esineruudukkeet. Mukavaa olla mukavasti mukavissa treeneissä, mukavan porukan kanssa.

Päivän tottis kului mukavasti, kun samoilla linjoilla oleva Tomi Mönkkönen tuli meitä luupäitä opastamaan. Rollesta tuumasi hän, ettei tämä arkuus olisi perusluonteesta johtuvaa, vaan koettua saissea elämän varrelta. =( Olihan tämä jo tiedossa, mutta on kiva kuulla, että joku pätevämpi on asiasta samaa mieltä minun kanssa.

Päivän neuvot olivat hyvin yksinkertaiset. Lähdetään haukuttamaan poikaa ja haetaan sitä kautta voimaa treenaamiseen. Kivaa saada treeneihin jotain uutta, sen ikuisen vaatimisen yms. sijasta. Kovasti treenin aikana Rollaattorista ilmeisesti stressin ja jännityksen kautta katoaa virtaa, mutta eiköhän se siitä. Hyvä poika siitä vielä tulee. =)

Vieraileva tähti kävi myös kentällä pyörimässä. Kaunis Indy..

Blogi: Täytyyhän tämän tyyppistä kirjoittamista kokeilla, vaikka kaiken uuden aloittaminen on minulle ollut aina se heikko hetki. Tarkoitus olisi siis kirjoitella tänne minun ja Rolexin seikkailuista. Paljon on kerinnyt jo tapahtumaan Rollen kahden vuoden aikana, mutta puhutaan vain tästä hetkestä ja ehkäpä vähän huomisesta myöskin.

Sen verran täytyy Rollesta selventää, että kyseessä on ripauksen vajaa kaksi vuotias käyttölinjainen saksanpaimenkoira. Tähän päivään saavuttaessa minulle on ilmennyt, että koira tykkää tällä hetkellä arkailla todella paljon ja siinä on nyt sopiva työmaa saattaa koira itsevarmaan kuntoon, sekä suhde nostaa normaalille tasolle minun ja koiran välillä.

16.10 onkin tulossa Tomi Mönkkönen opastamaan. Minulle aivan uusi tuttavuus tämä Tomi, mutta innolla odotan minkä sortin tuomion hän antaa minun tekemisistä.